Miten kaivos vaikuttaa alueen elinkeinoon?

Toisen maailmansodan jälkeen Kolari oli vielä agraari lappilainen kunta, joka eli perinteisistä elinkeinoista, poronhoidosta, maataloudesta ja metsätaloudesta. Matkailu oli käynnistynyt Ylläksellä pienimuotoisena 1930-luvulla.

Kolarista tuli teollisuuspaikkakunta, kun Rautuvaaran malmiota alettiin hyödyntää 1960-luvulla, Hannukaisessa vuosina 1978–90. Kolarissa toimi myös sementti- ja kalkkitehdas. Uutta väkeä muutti Kolariin ja samalla syntyi teollisen paikkakunnan identiteetti. Romahdus tapahtui vuosina 1989–90, kun kaivokset ja tehtaat suljettiin. Noin 300 työpaikkaa hävisi ja satoja ihmisiä muutti pois.

Matkailuelinkeino oli lähtenyt nousuun 1980-luvulla. Se paikkasi teollisuustoiminnan loppumista ja 1990-luvun laman vaikutuksia. Kolarin kehitys siirtyi Ylläkselle kunnan keski- ja eteläosien alkaessa taantua. Matkailun kautta Ylläksestä kuoriutui suosittu kotimainen lomakohde, johon ihmiset alkoivat rakentaa lomakotejansa. 2000-luvun kieppeillä alkoi myös ulkomaalaisten matkailijoiden kiinnostus alueeseen kasvaa.

Lamaannuttava epävarmuus on ollut osana Kolarin pohjoisosan arkea jo vuodesta 2005, kun ensimmäistä kertaa esiteltiin aikeet avata Hannukaisen kaivos uudellen. Pitkäaikainen epävarmuus ja konfliktoitunut tilanne vaikuttaa asukkaiden ja yrittäjien hyvinvointiin sekä tulevaisuuden suunnitteluun. Pitkittynyt epävarma tilanne vaikuttaa negatiivisesti matkailun investointeihin ja kunnan kehitykseen.

Luonnollisesti matkailulla elinkeinoaan luoneet tunturikylien asukkaat sekä alueen poronhoitajat pelkäävät Hannukaisen kaivoksen avaamisen seurauksia. Miten käy elinkeinon, jos kaivos tulisi heidän toimialueelleen?

Mennäänkö takaisin 1970-luvulle vai eteenpäin?

Kolarissa kaivoksen uudelleen avaaminen koetaan vanhemman polven revanssiksi. Kaivosten ja tehtaiden sulkeminen on ollut monelle katkera paikka. Kaivoksen toivotaan tarjoavan teollisia työpaikkoja ja tuovan vanhat hyvät ajat takaisin – 20 vuodeksi. Mitä tapahtuu sitten, kun kaivos suljetaan ja luonto on pilattu, matkailu kutistunut, poronhoito lopetettu ja teollisetkin työpaikat menetetty? Kaikki toivovat lisää työpaikkoja alueelle, mutta on punnittava tarkkaan, millä kustannuksella niitä luodaan:

• Voivatko ”vanhat hyvät ajat” palata, jos uusi kaivoshanke on aivan erilainen ja maailma ympärillä on muuttunut?
• Voidaanko hanketta viedä eteenpäin asenteella, että ”vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin”?
• Voidaanko uhrata luontoarvot ja luonnon rikkaus, luontomatkailu ja sadat työpaikat lyhytaikaisen kaivostoiminnan takia?
• Korvaavatko Hannukaisen kaivoksen työpaikat ja (vero)tulot Ylläksellä menetetyt matkailualan työpaikat ja tulot?
• Miten käy kiinteistöjen arvolle, romahtavatko satojen loma-asuntojen, omakotitalojen ja yrityskiinteistöjen hinnat?
• Muuttavatko kaivostyöntekijät Kolariin vai tulevatko hekin vuokratyöläisinä Hannukaiseen töihin, kuten talvella moni matkailualan sesonkityöntekijä?
• Olisiko nyt hyvä aika luopua lyhytaikaisista 1970-luvun unelmista ja keskittyä kestävän kunnan kehitykseen?

Työpaikat Kolarissa

Vuonna 2017 Kolarin väestöstä oli alle 15-vuotiaita 14,6 prosenttia, 15–64-vuotiaita 59,5 prosenttia ja yli 64-vuotiaita 25,8 prosenttia. Alueella asuvan työvoiman määrä oli samana vuonna 1600 eli 41,52 prosenttia koko väestöstä. Työttömiä oli kunnassa 15,3 prosenttia työvoimasta. 2018 oli syyskuun lopussa Kolarin alueella 205 työnhakijaa ja 183 avointa työpaikkaa. Sesonkiaikojen vuokratyövoiman määrä ei ole tiedossa.